haloo

Todella mielenkiinotinen artikkeli. Näitä on ilo lukea. Toivoo vaan, että muutkin lukisi :D

Mikään ei ole niin ärsytävää kipu kroonikkona kun se, että ehkä joskus vahingossa mainitsee "nyt sattuu" niin eiiiikö sieltä tule jonkun suusta, "joo mä tiiän milt se tuntuu.....". Ei et tiedä.

Kipu on henkilökohtaista. Se mitä minä tunnen koko ajan, on minulle normaalia ja suhteellisen pientä. Johtuu ainosataan siitä, että olen niin tottunut siihen. Olen jaksanut ja kestänyt sitä vuosia. Pystyn ignooraamaan sen melkein kokonaan.  No en tietenkään sillon kun se on pahimmillaan. Sillon voisin sahata raajoja irti.

Välillä toivoisin että voisin antaa näille mahdollisuuden kokeilla kipuijani, esim yhden päivän. Veikkaan että ajatustapa voisi muuttua aika paljon.

Nyt kun niitä tulee vastaan, riippuen henkiköstä, mulkaisen vihasesti tai vastaan vaa joo..... Vaikka todellisuudessa voisin avautua aiheesta suortaan päin näköä :D

Niin mistä artikkelista oli kyse? No TÄSTÄ

PS. ihana keli!

long time still not seeing

Ajattelin että saikulla ehtii kyllä kirjottaa..... niinhän sitä ehti joo :D (tai siis jaksoi)

Vasen jalkapöytä leikattiin marraskuun lopussa. Lopputulos on oikein hyvä! Isovarpaani luu siis lähti itsekseen mukavasti sijoiltaan ja meni takasin oman tahtonsa mukaan.

Jalan kipu ensimmäisenä yönä, puudutuksen lakattua oli aivan järkyttävä, sen jälkeen ei oikeen itse leikkaus kohta ollut kipeä, Ilkeämpää oli kun jalka oli maassa. Järkyttävä tykytys ja paineen tunne. Se meni ohi noin kuukaudessa.

Päläsin töihin ja otin itseäni niskasta kiinni. Päätin ossaa puheeksi esimiehen kanssa sen etten pysty enään tekemään työtäni.
Tuumasta toimeen, seuraavana päivänä olin työterveyslääkärillä, ja viime viikon perjantaina olikin kolmikanta neuvottelu. Pysyn firmassa, mutta vaihdoin puhelinpalveluun. Sopii!

Olen parisen viikkoa ollut nyt tässä. Kipulääkitys ja pienentynyt huomattavasti! Olo on paljon parempi. Nukun hyvin enkä tarvitse 4 tunnin unia töiden jälkeen.
Olisi varmaan pitänyt sanoa jotain jo aikasemmin ;)